Maijaliisa Hiekkanen: KOTIAPULAINEN, uutuuskirja

lastlogo2Copyright © Maijaliisa Hiekkanen

Sivun aineistoa ei saa kopioida, siirtää eikä julkaista missään muodossa.

 

Harvinainen kirjauutuus

KOTIAPULAINEN

kansilehti_uusi

Varjojen ja vaiteliaisuuden tilaan jääneestä aiheesta,

josta ei ole kirjoja julkaistu. . .

 

* * *

Kirja on lukupaketti jo kadonnutta työelämän – ja kulttuurihistoriaa  50 vuoden takaa.
Kuvausta maaseudun ja syrjäseudun elintavoista ja elinoloista. Sitten kaupunkielämän seikkoja.
Vielä 1960-luvulla tuhannet nuoret naiset suunnistivat työelämään kotiapulaisen tehtävissä.
Mitä nämä arjen ahertajat tekivät?
Tämä kirja on vain yksi esimerkkitapaus lukuisten muiden joukossa. 
Mitä Maija kohtasi Helsingissä, mitä koomisia sattumuksiakin näkyi?  Niistä kirjassa. . .

* * *

Tässä kuvassa Maija lähdössä matkalle 1966.  ( Kuva kirjan sivulla 74)

maija-1966-002(Kirjan takakannen teksti.)

Kotiapulainen

1966

Junan pyörät sanoivat klonk-klonk-klonk.

Vaunun seinät kitisivät ja natisivat.

Juna kallisteli radan kaarteissa.

Takamukset puutuivat kovalla penkillä istuessa,

yli 14 tuntia. . .

Nuori maalaistyttö syrjäseudulta

oli matkalla kotiapulaiseksi Helsinkiin.

Mitä oli olla apulaisena yläluokan perheessä.

Yllättikö jopa kulttuurisokki, omassa maassa.

Tapahtumat vievät moniin tunnelmiin, laidasta laitaan.

Haikeat hetket, lapsuuden kuvaukset nostavat kyyneliä.

Koomiset sattumukset kutittavat naurukoneistoa.

Kirja tarjoaa paketin jo kadonneita ilmiöitä:

  • työnteon historiaa, kulttuurihistoriaa,

    maaseudun menneitä asioita.

    Suomalainen yhteiskunta kun oli tosiaan 50 vuotta

    sitten niin erilainen!

(Infoa kirjoittajasta sivulla 78)

ISBN 978-952-68602-0-6

_________________________________________________________________

Kuvia kirjan sivulta 74.

Maija Korkeasaaren kallioilla keväällä 1967.   Espoon Haukilahden rantakallioilla 1967. Linnanmäellä 1967.

maija-1966-004maija-1966-003maija-1966-001__________________________________________________________________________

 

 

Palautetta kirjan lukijoilta:

pansy1

”Nostalgiaa oli, elin mukana, olivat niin tuttuja ne tavat silloin puoli vuosisataa sitten…”

”Mukaansa tempaava kertomus.”

”Mielenkiintoinen ja hauskasti kirjoitettu.”

”Luin kirjan alusta loppuun saakka kerralla.”

”…nauroin makeasti kuvauksille lehmien hoidosta…”

”… en malttanut lopettaa vaan luin kirjan yhteen menoon,  jännitti miten sun Maija käy siellä Hesassa…”

”  Kiitos. . . Luin kirjasi ihan samantien yhdellä istumalla/makuulla. Eihän nuo ajat minullekaan outoja olleet, mutta tuosta paremman väen elämisestä ei tullut mitään kokemuksia! Tuli jotenkin omituinen, elokuvamainen olo… ”

”Ei mikään ihme että tyttäresi ovat pyytäneet sinua kirjoittamaan kokemuksiasi ylös, onhan se paitsi teidän suvun historiaa, myös yleisemminkin kiinnostavaa ja arvokasta historiaa ja ajankuvaa 1960-luvun elämästä, joka tosiaan monessa suhteessa oli ”niin erilaista” kuin nykyinen elämänmeno.”

 ”Kiitos kirjasta, oikein olit kirjoittanut niistä maaseudun oloista.  Ja Helsinki oli silloin kuuskytluvulla sellainen, se rautatieaseman tienoo oli kurja paikka. Japanilaiset turistit olivat valittaneet että se haisee kamalalle (kuselle) – itsekin muistan sen kun Hesassa asuin…”

”ML on kirjan tuottamisessa pysynyt hyvin aiheensa sisällä, ja kertomukset maaseudun naisten töistä ovat selvästi omakohtaisesti koettua. On ymmärrettävää, miksi apulainen ei ollut innostunut lähtemään kesäksi perheen huvilasaareen, kauas merelle. Siellä vastassa olisivat olleet taas ne alkeelliset työskentelytavat,  joita oli ihan tarpeeksi jo lapsena ja nuorena maalla nähnyt ja kokenut.”  (K.H.)

Lisää palautetta lukijoilta 19.10.2016. . .

”Kun kirja päättyi, jäin odottamaan lisää, miten Maijan elämä tästä eteenpäin.  Se oli niin mielenkiintoista, oikean elämän kuvausta.  Kirja loppui kuin kesken..”

” Kun vein kirjan kotiin, puoliso otti sen ja silmäili. Sanoi: – Minä luenkin tämän ensin, kävi sohvalle ja luki sen saman tien. Sanoin, kylläpä oli niin tuttua kuvausta siitä ajasta…”

”Oli tosi mielenkiintoinen kirja.”  (Toimittaja J.H.)

 ” Ajattelin samoin kuin joku toinenkin, että kirja loppui kesken. Mitä sitten tapahtui elämässä, jatkossa?”    3.11.2016.

” Oli elävää kertomusta, ihan kuin itse olisit ollut siinä paikalla kertomassa!” 

” Oli upeaa kirjallista tuotetta. Kuin draamaa, välillä, siellä Helsingin olojen kuvauksissa. Liikuttava kertomus jouluaatosta 1966, niin koskettava, että siinä lukija oli kuin elävänä mukana tapahtumissa.”

”Hei, kerronpa palautetta. Kirja on luettu ja osaat kyllä hyvin kirjoittaa. Luen paljon kirjoja, ja on sellaisia kirjoittajia  jotka jankuttavat muutamaa lausetta.  Kirjasi ei ollut sellaista lajia. Se oli elävä dokumentti ja tuli mieleen omakin nuoruusaika.  Sellaista se silloin elämä oli  kymmeniä vuosia sitten….”

22.12.2016.  ”Pyydän kirjaan nimikirjoituksen. Luin sen ja elin mukana, koska olen syntynyt 1950-luvulla ja muistan hyvin nuo ajat 1960-luvun lopulla. Aion lukea kirjan uudelleen, se oli täynnä tunnelmia. . .”

03.02.2017  – ” Luin kirjaasi, sinulla on tosiaan Sana Hallussasi, osaat kirjoittaa. Kadehdin niitä ihmisiä, joilla on taito  sanoa asiat kuvaavilla ilmaisuilla. . . ”

04.02.2017… ” Hei, luin kirjasi, K. lainasi. Oli oikein positiivisessa tunnelmassa kirjoitettu..”

09.02.2017 . . . ” Kirjasi on mennyt eteenpäin luettavaksi,  se oli koskettavaa sisällöltään. . . taitavaa sanojen tuotetta.”

_____________________________________________________________________________________

Päivitystä 11.11.2016

Eipä olisi uskonut, että tuollainen vaatimaton ”kirjan rääpäle” synnyttäisi  reilussa kuukaudessa sitä, mitä kaikkea on noussut esille? Että miksi?

*    Joku on arvioinut, että se on ”nostalgiaa”.  Asioita 50 vuotta sitten.  Monilla nousee sydämen syövereistä omia muistoja vuosikymmenien takaa. Joku sanoi:  ”Elin kirjan tapahtumissa omia vastaavia tilanteita, kun toimin kotiapulaisena…”

Moni on sanonut:  ”Kirja loppui kuin kesken!” Mitä sitten, sen perästä? Olisi kiinnostanut lukea enemmänkin. . .  (Ok, lisää on toki tulossa,  mutta toisen aiheen ja otsikon alla!)

    Eräs toinen keskustelukaveri taas arvioitsi, että julkkisten elämästä on medioissa ylitarjontaa. Että ”tavallisten ihmisten asioista on kiinnostusta?” Selviytymisen seikoistakin tässä ajassa? (Hämeen Sanomat: Elämässä selviytyjä   http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/316671-elamassa-selviytyja)

Niin taikka näin, pieni kirja tekee matkaansa maailmalla.  Niinkuin Maijan matka maailmalla, työelämässä alkoi 50 vuotta sitten. Edelleen  tie kutsuu aina vain uusiin haasteisiin!

________________________________________________________________________________

Kirjasta ja siihen liittyvistä taustoista lehtihaastatteluja,  sivulla

http://elamanlaulu.com/elaman-tien-etappeja/palautteita-arvosteluja/

*  Hämeen Sanomat 24.10.2016

*  Keski-Häme lehti 27.10.2016

*  Kainuun Sanomat 20.10.2016

*   Kuhmolainen 14.10.2016

 * Kirja-arvostelua,  www.kajaani.fi

 

Hiekkanen, Maijaliisa: Kotiapulainen
Tuulos: Elämän Laulu T:mi, 2016. 77 s.

Muistelmateos kertoo Kainuun maaseudulla asuvasta nuoresta Maijasta, joka lähtee 1960-luvulla Helsinkiin kotiapulaiseksi arkkitehti Martti Välikankaan perheeseen. Vaikka kodinhoito ja erilaiset askareet ovat jo kotoa Maijalle tuttuja, on elämä hienossa kaupunkilaistalossa aivan toisenlaista kuin Kainuun korvessa. Isäntäväki on ystävällistä, ja Maija tutustuu vapaa-aikanaan Helsinkiin. Ajatus kesästä tuulisessa, erityksissä olevasta saaressa arkkitehdin perheen kesäpaikassa alkaa ahdistaa Maijaa, ja hän päätyy etsimään toisen työpaikan.

http://www.kajaani.fi/fi/palvelut/muistelmia-0

(Löytyy muistelmista.)

 

________________________________________________________________________________________

Kirjan kannen kuva.
Kotiapulainen Maija kesällä 1966 kotijärvellä  (Ontojärvi)  marjastusmatkalla. Viimeinen syksy ennen lähtöä.
*    Maija istumassa 2009 sen kotitalon portailla, jossa asui ollessaan 5-7-vuotias. Taloa ei enää ollut, vain portaat jäljellä. Talo oli  Paloniemen kylässä, Ontojärven rannalla. Kirjassa on kertomusta siitä, minkä ihanan joululahjan hän sai tässä talossa! Köyhän tytön eräs unelma. . .
Jos olet kiinnostunut tilaaman kirjan itsellesi tai lahjaksi niin pääset tilaussivulle tästä linkistä.

Kirjan hinta on  10 euroa  (alv-0)  + postikulut (2 e /kirja) useammat postimaksun mukaan.

 

 * * *

Kirjaan liittyviä kuvia, muistoja . . .

*  Kajaanissa kesällä 1967, käynti kotiseudulla.

* Kotijärvellä (Ontojärvi) vielä ennen ”maailmalle” lähtöä, kirjan sivut 10-11.

* Keväällä 1967 Espoon Haukilahdessa, kirjassa sivuilla 66-68.

*  Maija 13-vuotiaana ”karjakko-kokelaana”. Kirjassa sivuilla 26-27.

 
maijamuistot

 

Nostalgiaa 1966

– siihen aikaan kun oli lähteminen maailmalle…

nostalgiaa-1966

Isä oli omin käsin tehnyt veneen. Häneltä tilattiin sellaisia;

–  jotka eivät olleet kiikkeriä, vaarallisella tuulisella järvellä!

Kuva on kesällä 1966, kun oli viimeinen kesäni kotona, ennen lähtöä Helsinkiin.

Ontojärvellä  olivat seilaamassa isäni,  pikkusiskoni, kaksi veljeäni ja äitini. 

Otin kuvan. On pysynyt mukana matkassa.

Se oli sitä aikaa,  50 vuotta sitten.

Näin aika kuluu.

Jokainen nukkuu pois tästä ajasta.

Joskus jää jäljelle muutama kuva.

Sellaista on elämä?

———————————————————————–

Elämä 1960-luvulla, syrjäseudulla – oli monin tavoin aineellisesti puutteellista.

Silti oli myös paljon positiivisiksi nähtäviä asioita,  kun niitä vertaa tämän ajan asioihin.

Köyhyyttä ”jaettiin” – mutta samalla opittiin elämän tärkeitä realiteetteja! 

Opittiin elämään ns. ”jalat maassa”  – turhaa hömppää haaveilematta.

Alla olevassa kuvassa Maija 9-vuotiaana, sisarusten kanssa.

Valokuvan otti vanhin veli, sen ajan hittituotteella: laatikkokameralla! 

Jo tässä iässä ja vaiheessa Maijan harteilla paljolti olivat 7-henkisen  perheen taloustyöt.

maija1957

Oliko niin kiire, että voileipäkin piti syödä valokuvauksen lomassa?

************************

——————————————————————————————————–

lastlogo2

 Osa   2  –    Apulaisena yliarkkitehdin perheessä!

 

Kirjan KOTIAPULAINEN tapahtumien paikka Helsingissä oli yliarkkitehti Martti Välikankaan kotitalous. Wikipedia kertoo hänestä mm seuraavaa:

Martti Välikangas (vuoteen 1906 asti Buddén, 1. elokuuta 1893 Kuopion maalaiskunta9. toukokuuta 1973 Helsinki)[2] oli suomalainen arkkitehti. Välikangas tunnetaan erityisesti 1920-30-lukujen sosiaalisen pienasuntotuotannon kehittäjänä.

Välikankaan tunnetuimmat ja arvostetuimmat työt, kuten Puu-Käpylän puutarhakaupunki ja Vallilan suuret korttelitalot As. Oy Sture ja As. Oy Hauho, edustavat 1920-luvun klassismia. Niissä arkkitehtuurin klassisia muoto- ja koristeaiheita hienostuneesti viljelevä ulkoasu yhdistyy työväestölle suunniteltujen pienasuntojen huolellisesti suunniteltuihin, funktionalismia ennakoiviin pohjararatkaisuihin. 1930-luvulta alkaen Välikangas kuului funktionalismin edelläkävijöihin Suomessa (mm. Olympiakylä 1939-1941 yhdessä Hilding Ekelundin kanssa). Välikangas edisti funktionalismin läpimurtoa erityisesti julkisessa rakentamisessa myös Arkkitehti-lehden päätoimittajana (1928-1930), rakennushallituksen yliarkkitehtina ja sodanjälkeisen jälleenrakennustoiminnan johtotehtävissä.[3] Välikankaan myöhempää tuotantoa leimaavat suuret sairaalahankkeet, kuten Savonlinnan keskussairaala (1955) ja Kätilöopisto (1960) Helsingissä

Tekstin lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_V%C3%A4likangas

 

martti välikangas

 

Yllä oleva kuva on arkkitehti Martti Välikankaan tuotannosta kertova kirjan etukansi. Suomen rakennustaiteen museon julkaisu. Välikankaan käden jälkiä on yli 170 toteutettua rakennuskohdetta.

http://www.adlibris.com/fi/kirja/martti-valikangas-1893-1973-arkkitehti-9789519229836

 ***

Mitä oli toimia apulaisena tämän arkkitehdin ja hänen rouvansa taloudessa? Siitä kirja KOTIAPULAINEN kertoo. Suuressa lukaalissa Helsingin Pohjoisrannalla, vastapäätä Korkeasaarta, Katajannokkaa. . . Olohuoneessa komea flyygeli, joka kutsui soittamaan, mutta kotiapulainen Maija ei soittaa osannut!  Mitä näkyi mm. jouluaattona 1966? Ja, oppiko Maija myöhemmin soittamaan? Pianoa, kitaraakin?  (Kirja ei siitä kerro, mutta elämä kertoo….)

     Helsinki kaikkineen oli aivan uusi miljöö. Maija oli kuin turistina omassa pääkaupungissaan. Sellaista oli 50 vuotta sitten, kun ei ollut maalla televisioita, ei monesti puhelimia, ei niitä viestintävälineitä, jotka nykyisin salamavauhdilla kertovat (lähes) kaiken!

Sana on vapaa - ota kantaa ja kommentoi

*