Elämän laulua 40 vuotta

lastlogo2Copyright © Maijaliisa Hiekkanen

Sivun aineistoa ei saa kopioida, siirtää eikä julkaista missään muodossa.

 

Maijaliisa Hiekkanen

maija01

 

–   aloitti laulamisensa pienenä tyttönä, kannon päässä seisten, keskellä Kainuun jylhiä korpia. Suku oli äidin puolelta Karjalasta muuttaneita siirtolaisia. Kalevalan kankailta, laulumailta.

Muutamat tädit olivat runonlaulajia, itkuvirsien taitajia. Laulamisen äänet kuuluivat arjessa ja juhlissa. Alakoulussa 1950-luvulla opettajat järjestivät hänet laulukilpailuihin. Päättötodistuksessa oli laulusta kymppi. Köyhissä oloissa syrjäseudulla ei ollut mahdollisuutta musiikin harrastamiseen, taitojen kehittämiseen. Aikuisena hän hakeutui laulutunneille. Opettaja toivoi hänelle laulajan uraa. Sellaisena se ei kuitenkaan ollut toteutuakseen, mutta musikaalisuus nousi esille toisella tavalla, laulaminenkin, sekä kirjallinen luovuus.

Lauluja alkoi näet syntyä tiuhaan tahtiin 1972, sanoja ja säveliä. Sisäinen muutos käynnisti luovuuden.

Ensimmäisen albuminsa, laululevyn hän julkaisi 1974.
Seuraavat 1977 ja 1978, sekä vielä 1981. ”Elämän laulu” soi niissä kaikissa.
Teoksia oli silloin syntynyt jo yli 50.  Laulut toivat paljon palautetta.

Sittemmin työelämän haasteet ja arkiset velvollisuudet siirsivät laulamisen taka-alalle.
Hän opiskeli hoitajan ammatin,  ja sen perästä musiikkiterapiaa 1987-1990 Sibelius-Akatemiassa.

Oli ajatuksia ja unelmia ihmisten auttamiseksi, koska musiikki oli ollut merkittävässä asemassa omien sisäisten seikkojen prosessoinnissa. Elämän polku oli kuitenkin kulkeva halki raskaiden koettelemusten ja kärsimysten. Kirjaimellisesti oli vastassa kovia kohtaloita.

Esikoistytär kuoli äkillisesti 21-vuotiaana. Sitten tuli uuvuttava taival hometalopetoksen uhrina.  Pitkä oikeusprosessi, taloudellinen ja terveydellinen ahdinko. Epävarmuus tulevaisuudesta, epätoivokin. Selviytyminen syöpäsairaudesta, kouluväkivallan viidakosta.

Stressiä oli kirjaimellisesti joka rintamalla. Tunnelin päätä ei näkynyt. Oli synkkää taivalta.
Elämän laulu ei kuitenkaan sammunut. Lauluja syntyi edelleen. Niissä soivat tuskan tummat äänet, ihmiselämän surut ja itkut.

Tulevaisuuden toivo, hiljaisin soinnuin, kysymyksin. . .

Elämän äänet kuuluvat yli sadan erilaisen laulun aineistossa.
”Linnut voivat laulaa silloinkin, kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet.”
(Tuntematon)

 Lailla linnnun siivin voi sydän kohota olosuhteiden yläpuolelle,

–     kokea sitä voimaa joka ei ole kahlittu.
Niin kuin kevät voittaa talven, valo voittaa yön pimeyden, niin voi myös ihmiselämässä tapahtua.  Ei tarvitse menehtyä eikä vajota. On toivoa. Elämä voittaa!

Eläkepäivät antavat nyt aikaa toteuttaa uusia asioita.

Maijaliisan laulut kumpuavat aitoa elämää, ohittaen viihteen ja taiteen käsitteet. Elämän laulu soi kaikissa ihmiselämän väreissä ja tuntemuksissa. Ne eivät jätä kylmäksi; koskettavat.  Sydämeltä sydämelle.   Kiitokseksi Elämän antajalle, joka on vienyt läpi kaikkien koettelemusten!

 (S.K)

Elämän Laulu

Elämän laulu kuoleman yöhön kirkkaana tähtitarhoista soi.

Elämän laulu tuskaan ja työhön, toivon ja tarkoituksenkin toi!

Elämän laulussa surut ja murheet, valot ja varjot, riemujen aarteet.

Elämän laulua laulan mä aina, elämän lahjaksi sain!

* * *

Elämän laulussa ihminen pieni, ikävä kaipauskin lohduton.

Elämän laulussa Jumala suuri, rakkautensa niin pohjaton!

Elämän tielle tuskaan ja vaivaan, yöhön mustaan soi lohdutus taivaan.

Elämän laulua rakastan, sen kaikissa väreissä ain!

* * *

Elämän virta erämaan kuivan kauniiksi kukkatarhaksi saa.

Elävä rakkaus Taivahan Herran särkyneet sydämet voi parantaa.

Elämän laulussa kyynelet, itkut – pimeä yö ja hohtava aamu.

Elämän Antajaa ylistän ain, elämänlaulullain!

Copyright © Maijaliisa Hiekkanen, 1984

JK. Laulujen syntymisen taustoista sivulla Sanojen ja sävelten syntyä. . .